Heipä hei taas

Voisin taas hieman lisää kirjoitella. Hauskaahan se aina välillä on tämäkin. Samoilla linjoilla näitä hommia jatketaan, välillä on käyty asentelemassa jotain ikkunasuojia ja terasseja. Viimeviikot ovat olleet aika hiljaisia tilausten puolesta pajalla joten paljoakaan ei ole kukaan tehnyt. Suurin osa tilauksista on ollut lähinnä palkkeihin reikien porailua ja sinkkiin lähettelyä. Ei siis mitään uutta tämän taivaan alla. Se vielä sanottakoon, että kelit ovat aivan hirveät, +10 ja vettä sataa.
    Tänään aloimme rakentaa porttia, jotain vähän mielenkiintoisempaa. Sääli vaan, että aikani täälä alkaa olemaan lopuillaan, enkä luultavasti näe kun se asennetaan paikalleen. No toivottavasti saisin siitä edes jonkinlaisen kuvan tänne laitettua ennen kun palaan lämpimään suomeen.
   Kyllähän tämä mahtava kokemus on ollut kaikin puolin päästä tänne ja työskennellä hyvinkin erilaisessa ympäristössä kuin mitä ehkä suomessa olisi ollut mahdollista. Vaikka on mukava lähteä takaisin, tuntuu että tänne voisi varsin hyvin jäädä pidemmäksikin aikaa. Kielen ymmärtäminen tosin olisi varmasti tehnyt tästä kokemuksesta huomattavasti mielenkiintoisemman. Vaikka jonkun verran joistain lauseista jo ymmärtää en silti ole oppinut juuri muutamaa sanaa enempää. Työpaikalla kuitenkin muutama ihminen puhuu varsin hyvää englantia, joten ei ole ollut kovastikaan kielivaikeuksia. Työkalujen nimiä toki kukaan ei osaa vierailla kielillä koska niitä ei missään koulussa opeteta. Joten siinä mielessä saksan sanavarastoni on karttunut huimasti.
    Koitan vielä saada jotain hyviä kuvia ja tekstiä tänne ennen loppua. On ollut hyvin hankala keksiä mitään kirjoittamista kun en varsinaisesti mikään kirjailija luonne ole, eikä töissä mitään kovin erikoista ole tehty. No ehkä vielä viimeisestä viidestä päivästä saa hieman jutun juurta. Nähdään pian kaikki hilpeät suomalaisveikkoseni.

                                             Hämähämähäkki kiipes langalle...

Työturvallisuutta

Tähän väliin on pakko huomioida hieman työturvallisuutta, jota meille on aina ajoittain opetettu enemmän ja vähemmän. Huomioitavaa on että ensimmäisenä täälä käskettiin laittaa pitkät hiukset johonkin piiloon tai kasaan ja hanskat pois käytettäessä pyöriviä koneita, kuten poraa. Näistä ei ole koulussa eikä aiemmin muutenkaan kukaan koskaan mitään sanonut.
  Siltikin että tällaiset pikkunippelit otetaan täälä hyvin vakavasti haluaisin kuitenkin laittaa muutamia kuvia paikallisesta käytännöstä käsitellä kulmahiomakonetta (rälläkkää), josta tietenkin on kahva otettu irti, sekä kaasupulloista, joissa ei tietenkään ole minkäänlaista kaulasuojusta, ja joita aika huolettomasti pyöritellään pitkin maita ja mantuja. Suojalasejakaan ei juuri näe käytettävän ja kuten aikaisemmin jo kuvasin hitsausta niin välillä on naama aika punakka kun alkunappeja laittelee ilman maskia.

                                          Tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka rälläkällä harjataan.

                                        Muistaakseni minut ainakin opetettiin käsittelemään
                                        kaasupulloja hieman eritavalla, eikä lastauskaan kai ihan
                                        näin kuulunut olla.

Tässä joitain esimerkkejä asioista joita on tullut tässä hieman kummasteltua, mutta hengissä on selvitty ainakin toistaiseksi. Päivityksen idea ei siis ole pelotella tulevia vaihtoon lähtijöitä, mutta on hyvä tietää, että täälä jotkin käytännöt ovat aika erilaisia meidän oppimiimme. Palaillaan taas asiaan tässä lähipäivinä. Hyvää kevättä sinne, ilmeisesti lämpötilat ovat suomessa tällä hetkellä paljon mukavammat kuin täälä, +15 ja vettä sataa.

Vähänhän on taas unohtunut

Heipä hei taas rakkaat lukijani! Olen todella taas lupausteni mukaisesti kirjoitellut ahkerammin. Eli ei siis oikein tunnu muistuvan tämäkään homma mieleen sitten millään. Mutta eipä anneta sen lannistaa vaan kertoillaan hieman viimeisten muutaman viikon tapahtumista
  Eli kaikille siis hyvää Jeesuksen taivaasenastumisen päivää. Täälähän se on toki vapaa, ja koska torstai on vapaa niin mitäs järkeä sitä enää on perjantaina töihin lähteä. Logiikkaa minun makuuni, pitkä viikonloppu siis edessä.
  Viimeisten parin viikon aikana on tosiaan touhuiltu ihan mitä sattuu. Tässä näkee mitä tällä alalla joutuu tekemään jos haluaa saada voittoakin. Olemme esimerkiksi korjanneet hinausrekkaa, suoristelleet jotain nosturin ketjuja ja teroitelleet kivityökaluja. Tällaisia pikatöitä tuntuu tulevan jatkuvasti, ja kaikki työt mitä tarjotaan otetaan näemmä vastaan.
  No itsehän en niinkään ole autojen korjaamisesta kiinnostunut enkä paljoakaan avuksi siinä ollutkaan kuin juoksupoikana, mutta asennusten näkeminen viimeviikolla oli hyvin mielenkiintoista. Viimeviikon maanantaina kävimme asentelemassa asiakkaalle kauas maaseudelle kaiteen pätkää, eikä se toki ilman ongelmia onnistunut. Pitää pitää mielessä että jos ikinä mitään lähtee asentamaan on hyvä tietää mihin ja mitä on asentamassa. Mutta kaikki sujui kuitenkin lopulta ja kaide saatiin pystyyn.

  Koko hökötyshän tietysti käytännössä rakennettiin paikan päällä koska se on vain lävistettyä tankoa jonka läpi menee toinen tanko. Kävimme asentamassa myös ikkunan suojaa, josta ikävä kyllä en saanut kuvaa, johtuen siitä että muistini ei varsinaisesti tunnu olevan parhaasta päästä ja unohdin jälleen kameran.
  Muutoin tässä viimeaikoina on ollut aufdermauerilla aika hiljaista tilausten suhteen joten juurikaan en ole muuta tehnyt kun silloin tällöin sahaillut jotain raudanpätkiä johonkin hökötyksiin. Aika monet työt täälä ovat sellaisia että ne rakennetaan vasta asennettaessa ilmeisesti, koska valtavat määrät erilaisia palkkeja ja palikoita lähetetään sinkittäväksi, mutta juurikaan valmiita töitä ei näe. No katsotaan mitä viimeiset viikot tuovat tullessaa.koitan taas kirjoitella jotain tässä lähiaikoina, kunhan jotain kirjoittamisen aihetta taas löytyy.
 

Lisää blogailua

Heipä hei taas kaikille.
   Kuten huomaatte, en ole mikään maailman aktiivisin kirjoittaja. Koitetaan nyt kuitenkin jotain saada tännekkin laitettua.
    Elikkäs oppimista täälä tapahtuu kyllä puolin ja toisin. Täälä ollaan todella tarkkoja, suurimman osan ajasta ainakin. Yksi tärkeimmistä opeista tänne lähtijälle ainakin metallialalla on opetella hitsaamaan yhdellä kädellä, sillä jostain syystä saksalaiset eivät ole vielä keksineet käyttää hitsausmaskia. En usko että päähän kiinnitettävä maski oikeasti kovin paljoa maksaa. Hieman on siis saanut totutella tähän touhuun.

   Jonkun verran olen itsekkin opettanut täälä. Näytin kansiotani työpaikalla ja työkaverini innostui kovasti takomistani käärmeistä ja häränpäistä, joten luppoaikana on tällaista sitten opeteltu. Eli opit kulkevat suuntaan ja toiseen.
   Työpaikan porukka on todella mukavaa, ja mitä pidempään täälä on ollut, niin sitä enemmän kaikki tuntuu olevan kuin suomessa. Joitain pieniä eroja työntekijöissä kyllä huomaa. Suurimpana ehkä se, että saksalaiset tuntuvat olevan todella ylpeitä työstaan ja ammatistaan. Kaikki työntekijät pitävät erilaisia vaatteita, joista tunnistaa ammattikunnan ja niitä käytetään selkeästi ylpeänä.
   Lopuksi koitan vielä lisätä joitain kuvia tekeleistä mitä täälä on askarreltu, vaikkakaan en itse ole juuri muuta tehnyt kuin sahaillut paloja ja hitsaillut ja poraillut joitan juttuja. Ehkä jatkossa uskaltavat antaa minulle enemmän tekemistä.

Aika aloittaa kirjoittelu

No niin hyvät naiset ja herrat. Olen kaksi viikkoa nyt viettänyt elämästäni saksanmaalla ja on aika aloittaa raportointi.
  Tosiaan, matka sujui hyvin ja perille päästiin hengissä. Asunto löytyi, pieniä yllätyksiä toki tuli. Tuleville matkailijoille en voi suositella Kolping-hausia majapaikaksi ikävä kyllä. Täältä toki saa ilmaisen aamupalan ja illallisen, mutta vieraiden majoittaminen ja alkoholi on ehdottomasti kiellettyjä. Lisäksi on kiellettyä lyödä muita asukkaita (kappas kummaa) ja erikoisin sääntö, ei saa tehdä tatuiointia itselleen, eikä muille käyttämällä neulaa.
  No työthän sitten alkoivat heti maanantaina schlosserei aufdermauerilla. Yritys on n. 100 vuotta vanha metalliyritys. En tarkkaan ymmärtänyt kuinka vanha, saksalaiset eivät varsinaisesti ole mitään englannin kielen mestareita. Yritys tekee lähes kaikenlaisia metalli rakenteita, sekä asentaa ne. Portteja kaiteita ja erilaisia kehikoita näytti tulevan hyvää vauhtia. Työt tehdään lähinnä hitsaamalla valmiista osista, mutta aina silloin tällöin tehdään myös takotöitä. Työntekijöitä on kymmenkunta, joten kyseessä on melko iso yritys. Toimenkuvaan kuuluu myös ovien ja lukkojen korjaus, joten aika monipuolisilla alueilla toimivat.
  Saksalaisten töiden tekemisestä voisin kertoa sen verran, että tauot ovat kaikki "vapaa aikaa" eli mitään taukoja ei lasketa työaikaan, ei edes kahvitaukoja. Työt alkavat heti kun kello lyö seitsemän ja niitä tehdään tasantarkkaan tauon alkuun. Saksalaisella tarkkuudella siis. Kaikki työt tehdään todella tarkasti, ja kovalla kiireellä. Esimerkiksi porttiin, jota ensimmäisellä viikolla aloimme ohjaajani Herr Müllerin kanssa tehdä, oli varattu 3 työpäivää aikaa. (kuva tulee myöhemmin).
  Omaan työnkuvaani on lähinnä kuulunut hitsailu porailu ja hitsaus saumojen puhdistus. Perusduunia siis. Muutamalla asiakaskäynnillä olen ollut tähän mennessä mukana. Tosin kyseessä oli ovien korjaamista ja nostamista, en luultavasti aio tulevaisuudessa itseäni elättää näillä taidoilla. Odotan innolla seuraavia asiakaskäyntejä kun pääsemme asentamaan valmistamiamme kaiteita ja ovia. Koulussa ei ole hirveästi päässyt näkemään tätä puolta alasta.
  Kirjoittelen ehkäpä tästä eteenpäin hieman aktiivisemmin, kun alan saamaan kuvia valmiista töistä. Tällä hetkellä yrityksessä tuntuu olevan krooninen pula oikeista materiaaleista ja joka toinen aloitettu työ on jäänyt odottelemaan materiaalikuljetuksia. No ensivikkolla tiedossa on joitain asiakaskäyntejä jälleen ja pääsemme tekemään jotain taontahommia. Odottelen mielenkiinnolla millaista. Eli auf wiedersehen tai jotain sinnepäin, ehkä jo parin viikon kuluttua alkaa saksa taipua vähän sujuvammin.