Lisää blogailua

Heipä hei taas kaikille.
   Kuten huomaatte, en ole mikään maailman aktiivisin kirjoittaja. Koitetaan nyt kuitenkin jotain saada tännekkin laitettua.
    Elikkäs oppimista täälä tapahtuu kyllä puolin ja toisin. Täälä ollaan todella tarkkoja, suurimman osan ajasta ainakin. Yksi tärkeimmistä opeista tänne lähtijälle ainakin metallialalla on opetella hitsaamaan yhdellä kädellä, sillä jostain syystä saksalaiset eivät ole vielä keksineet käyttää hitsausmaskia. En usko että päähän kiinnitettävä maski oikeasti kovin paljoa maksaa. Hieman on siis saanut totutella tähän touhuun.

   Jonkun verran olen itsekkin opettanut täälä. Näytin kansiotani työpaikalla ja työkaverini innostui kovasti takomistani käärmeistä ja häränpäistä, joten luppoaikana on tällaista sitten opeteltu. Eli opit kulkevat suuntaan ja toiseen.
   Työpaikan porukka on todella mukavaa, ja mitä pidempään täälä on ollut, niin sitä enemmän kaikki tuntuu olevan kuin suomessa. Joitain pieniä eroja työntekijöissä kyllä huomaa. Suurimpana ehkä se, että saksalaiset tuntuvat olevan todella ylpeitä työstaan ja ammatistaan. Kaikki työntekijät pitävät erilaisia vaatteita, joista tunnistaa ammattikunnan ja niitä käytetään selkeästi ylpeänä.
   Lopuksi koitan vielä lisätä joitain kuvia tekeleistä mitä täälä on askarreltu, vaikkakaan en itse ole juuri muuta tehnyt kuin sahaillut paloja ja hitsaillut ja poraillut joitan juttuja. Ehkä jatkossa uskaltavat antaa minulle enemmän tekemistä.

Aika aloittaa kirjoittelu

No niin hyvät naiset ja herrat. Olen kaksi viikkoa nyt viettänyt elämästäni saksanmaalla ja on aika aloittaa raportointi.
  Tosiaan, matka sujui hyvin ja perille päästiin hengissä. Asunto löytyi, pieniä yllätyksiä toki tuli. Tuleville matkailijoille en voi suositella Kolping-hausia majapaikaksi ikävä kyllä. Täältä toki saa ilmaisen aamupalan ja illallisen, mutta vieraiden majoittaminen ja alkoholi on ehdottomasti kiellettyjä. Lisäksi on kiellettyä lyödä muita asukkaita (kappas kummaa) ja erikoisin sääntö, ei saa tehdä tatuiointia itselleen, eikä muille käyttämällä neulaa.
  No työthän sitten alkoivat heti maanantaina schlosserei aufdermauerilla. Yritys on n. 100 vuotta vanha metalliyritys. En tarkkaan ymmärtänyt kuinka vanha, saksalaiset eivät varsinaisesti ole mitään englannin kielen mestareita. Yritys tekee lähes kaikenlaisia metalli rakenteita, sekä asentaa ne. Portteja kaiteita ja erilaisia kehikoita näytti tulevan hyvää vauhtia. Työt tehdään lähinnä hitsaamalla valmiista osista, mutta aina silloin tällöin tehdään myös takotöitä. Työntekijöitä on kymmenkunta, joten kyseessä on melko iso yritys. Toimenkuvaan kuuluu myös ovien ja lukkojen korjaus, joten aika monipuolisilla alueilla toimivat.
  Saksalaisten töiden tekemisestä voisin kertoa sen verran, että tauot ovat kaikki "vapaa aikaa" eli mitään taukoja ei lasketa työaikaan, ei edes kahvitaukoja. Työt alkavat heti kun kello lyö seitsemän ja niitä tehdään tasantarkkaan tauon alkuun. Saksalaisella tarkkuudella siis. Kaikki työt tehdään todella tarkasti, ja kovalla kiireellä. Esimerkiksi porttiin, jota ensimmäisellä viikolla aloimme ohjaajani Herr Müllerin kanssa tehdä, oli varattu 3 työpäivää aikaa. (kuva tulee myöhemmin).
  Omaan työnkuvaani on lähinnä kuulunut hitsailu porailu ja hitsaus saumojen puhdistus. Perusduunia siis. Muutamalla asiakaskäynnillä olen ollut tähän mennessä mukana. Tosin kyseessä oli ovien korjaamista ja nostamista, en luultavasti aio tulevaisuudessa itseäni elättää näillä taidoilla. Odotan innolla seuraavia asiakaskäyntejä kun pääsemme asentamaan valmistamiamme kaiteita ja ovia. Koulussa ei ole hirveästi päässyt näkemään tätä puolta alasta.
  Kirjoittelen ehkäpä tästä eteenpäin hieman aktiivisemmin, kun alan saamaan kuvia valmiista töistä. Tällä hetkellä yrityksessä tuntuu olevan krooninen pula oikeista materiaaleista ja joka toinen aloitettu työ on jäänyt odottelemaan materiaalikuljetuksia. No ensivikkolla tiedossa on joitain asiakaskäyntejä jälleen ja pääsemme tekemään jotain taontahommia. Odottelen mielenkiinnolla millaista. Eli auf wiedersehen tai jotain sinnepäin, ehkä jo parin viikon kuluttua alkaa saksa taipua vähän sujuvammin.